Gamma ja kolmas oksennus

Olen näköjään niin onnettoman tumpelo tämän blogini kanssa, että epäilen ettei kukaan tätä jaksa lukea, mutta kirjoitan siitä huolimatta mitä päähäni pälkähtää. Jää jotakin tänne bittien avaruuteen leijailemaan ja on samalla minullakin tekemistä hiljaisina tunteina, kun mikään muu ei kiinnosta. Onko se edes kovin tärkeää, kenenkään yksittäisen ihmisen sepustukset, riittää täällä netti taivaassa muutakin luettavaa. Päivällä voin hyvin ottaa taas ettoneet ja miettiä mikä on tämän elämän tarkoitus. Vielä en tiedä mikä minusta isona tulee, eikä sillä taida olla kovin paljon merkitystä tuleeko enää mitään.

Sanoilla on mielestäni olemassa sellainen itseisarvo, että ne voivat merkitä jotakin yhdelle ja toista toiselle. Harvoin sanat ja niiden sanojat kohtaavat lukijansa samanlaisina kuin mitä kirjoittaja on ne tarkoittanut. Otetaan nyt tuokin sana "estelisoimatta", jonka blogille nimeksi annoin. Estelisoinnin olen aikoinaan keksinyt yhdessä edesmenneen mieheni kanssa tarkoittamaan asioita tai esineitä tai muita esteitä, jotka estävät ihmistä tekemästä sitä mitä ihminen haluaa, tahtoo tai aikoo tehdä tai saattaa aikaiseksi. Estelisoida on se termi, joka estää ja siitä johdettu sana estelisoimatta tarkoittaa estelisoinnin vastakohtaa eli mikään ei estä ihmisen tekemistä eli tässä tapauksessa mikään ei estä minua kirjoittamasta mitä itse haluan. Mikään ei määritä tätä blogia, mikään ei rajaa tätä blogia kuulumaan mihinkään. Tämä on täysin vapaana kelluva, ajelehtiva objekti jossakin siellä, minne kenenkään mahti ei yllä eikä tahto taivu estämään verbaalisten oksennuksien toteutumista ja syntymistä omaan olomuotoonsa; mustaa valkoisella, tekstiä tekstin perään, kuvia ja kuvitelmia.

Ihmisellä pitää olla tilaa henkisesti ja ilmaa siipiensä alla, että voi lentää ajatuksiensa avulla. Silloin on parasta olla sortumatta ylenmääräiseen kikkailuun väreillä ja muilla tehokeinoilla, koska ne muuttuvat kuin muodin trendit, nopeaan ja ilman mitään näkyvää syytä. Mikään ei ole niin kuluneen ja vanhan näköistä kuin eilisen päivän muoti. Ehkä samoin on uusimmista uusimpien teknisten vempainten ja härpäkkeiden kanssa; vain hetken hurman ja hurmion ne tuottavat ja sitten kaikki viehätys on ohi.

Siitäkö se johtuu, tämän ajan ihmisten hillitön muutoksen tarve kotien sisustuksessa, itsensä buleeraamisessa; hiusten värjäämisessä ja milloin missäkin jonnin joutavassa turhuudessa? Ajan ilmiöitä voi tarkastella pitemmällä aikavälillä, muutaman kymmenen vuoden rupeamat ovat mielestäni ihmiselle sopivia. Muutaman kerran ehtii elämänsä aikana muutoksia tekemään, ne eivät koskaan kuitenkaan saa olla se itsetarkoitus vaan niiden on perustuttava johonkin todelliseen tarpeeseen.

Vanha autoni alkaa jo oireilla, vikaa alkaa löytyä jos minkä sorttista. Ikää on kertynyt tänä vuonna jo kaksikymmentäkolme vuotta, kun tehtaan linjastolta uuden uutukaisena valmistui. Onko se syy hylätä vanha kunnon palvelija? Ehkä joudun pakon edessä taipumaan ja vaihtamaan vielä autonkin, sen aika näyttää.

Blogeja olen lukenut jo vuosikausia, ne kaikki ovat olleet muiden kirjoittamia. Olen tykännyt monesta kovasti paljon ja nyt aika on kypsä omalla kohdallani. Mikään asia ei kuitenkaan ole valmis ennenkuin paperityöt on tehty ja näköjään minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että taas on vain otettava se lusikka kauniisti pieneen kätöseensä ja alettava opiskelemaan kuinka blogia tehdään. En halua tehdä tästä samanlaista kuin muiden blogit ovat olleet, mutta kuitenkin nautin valmiista raameista ja kirjoittamisen helppoudesta. Monelle nämä minun oksennukseni ovat varmaan ylitsepääsemätöntä tuskaa ja armotonta kipua, mutta siitä pääsee helposti eroon hyppäämällä seuraavaan blogiin. Ei siis kannata masentua.

Jatkossa tulen kirjoittamaan paljonkin masennuksesta, siitä toipumisesta tai toipumattomuudesta, sen vaikutuksista elämään, jonkin verran on pakko oksentaa laihduttamisesta ja kaikesta mikä liittyy ruokaan ja syömiseen, siitä mikä on oikein ja mikä on väärin, siis minun mielestäni. Tavaroiden armottomana hamstraajana yritän kirjoittaa jatkossa siitä kuinka vähällä voi tulla toimeen taloudellisesti silloin, kun kaiken on jo hankkinut ja melkein mitään ei enää tarvitse ostaa. Katsotaan mihin asti rahkeet riittävät, kaikille epätoivoisille blogien lukijoille haluan toivottaa näkyilyjä seuraaviin oksennuksiin saakka.

Sukulaismiehiä sen oleellisen äärellä siellä jossakin nykyisen rajan takana :)

Tämä kuva on albumissa, joka minulta on viety eli varastettu, jos löydät albumin, ota yhteyttä, palkkio odottaa löytäjää. Albumi on noin A4-kokoinen, lyhyellä sivulla reiät ja taustapaperit mustat, kannet viininpunaiset, osittain repeytyneet. Laitan tämän saman tekstin jokaisen kuvan alle, joka on ko. albumista.

Viikonloppuna moni viettää aikaansa kallistellen jaloja juomia ja siinähän nyt ei varmaankaan ole mitään uutta tämän auringon alla ja näillä vuosikymmenillä. Mitäpä se ei ihminen tekisi hyvässä seurassa ja hyvän asian tiimoilta, minulta taitaa alan harrastus olla vähän ruosteessa, kun jonkin asteinen motivaatio ja se varsin tähellinen hyvä seura sattuu nyt puuttumaan. Aina se on inehmolla uupelus jostakin oltava.