Delta ja kauneuden harhaa

June Allyson, syntyjään Ella Geisman 7.lokakuuta 1917 Bronx, New York - 8. heinäkuuta 2006 Ojai, Kalifornia oli yhdysvaltalainen näyttelijätär.

Jotain äärimmäisen viehättävää on näissä vanhoissa kuvissa, minulla on vakaa käsitys siitä, että otamme askeleen taaksepäin melko piakkoin ja palaamme arvostamaan ihmisen omaa luonnollista kauneutta. Ilman silikonirintoja, tekoripsiä, rakennekynsiä, botox-piikkejä sinne sun tänne, täyteaineita huuliin ja poskiin, pakkelia pakkelin päälle, niin ettei sitä alla olevaa ihmistä enää tunnista ollenkaan. En halua edes ajatella mitä kaikkea nykynaiset joutuvat kokemaan, jos eivät alistu "yleisen normin mukaiseen kauneuskäsitteeseen".

Loppujen lopuksi meillä on vain yksi naisen malli globaalisti Kiinasta Intiaan ja sieltä Eurooppaan ja valtameren yli Yhdysvaltoihin, kaikki yhdestä muotista valettuja muovisia synnytyskoneita, joiden on vaikea tuottaa jälkeläisiä; koskaan ei ole oikea aika, lastensaanti pilaa vartalon... Kaipaan kieltämättä jonkinlaista vallankumousta, 1960-luvulla poltettiin rintaliivejä naisten vapautumisen symbolina, olisiko taas aika tehdä jotain?

Nämä ajatukset kauneudesta heräsivät viettäessäni lauantai päivääni omassa kylpyhuoneessani. Saunasta en välitä ehkä sen vuoksi, kun siihen ei nykyisessä asumismuodossani ole mahdollisuutta. Tämmöinen kevyttä luppoaikaa viettävä eläkeläisnainen tarvitsee suihkun kerran viikossa, eipä tähän aikaan vuodesta enää useammin. Ihan turhan paljon ihmiset itseään läträävät jokapäiväisellä suihkussa käymisellä. Harvalla naisella on niin likainen työ, että sen takia on joka päivä suihkussa käytävä, eikä enää monella miehelläkään. Lisäksi likaisissa töissä on omat suojavaatteensa, joita voi käyttää.

Sekin on semmoinen tapa, mistä lie tullut; aamusuihku, iltasuihku, aina suihkuun, kun vaihtaa vaatteita. Tavaratalojen kosmetiikkaosastot pursuavat jos jonkinlaista purkkia, pulloa, tuubia ja purnukkaa, jolla sinun pitää ihosi puhdistaman. Apuvälineitä hinkkaamiseen ja hankaamiseen on joltinenkin nökkönen jos vaikka minkä näköistä vimpainta ja vempainta. Ei ole mikään ihme, että iho menee ihan nilelle ja jopa rikki jatkuvasta oman nahan puunaamisesta. Sitten tulee jos minkälaista "allergiaa" ja muuta ongelmaa; on kuivaa ihoa, hilseilevää käsivartta, punoittavaa reittä ja kutiavaa genitaalialuetta. Kaikki vain ihmisen oman tyhmyyden tulosta.

No tottahan toki on sitä minullakin jotain millä peseytyä, en ihan ilman toimeen tule: Pore-saippuaa oikein likaiseen pesuun silloin, kun on metsässä ollut sienessä tai mustikassa. Joskus ei meinaa sienien maitiaisnesteet millään lähteä, onneksi on keksitty Sappi-saippua, Elämän Lanka -kaupasta ostettu iso könttä ruskeaa neliskanttista Marseille saippuaa normaalipesuun ja vaihtelun vuoksi narussa roikkuva munan muotoinen tervasaippua. Tämän viimeisen ostin ihan vain sen vuoksi, kun sitä on niin mukava katsella suihkutelineessä roikkumassa. Hiusten pesuun Tervapuun Tuoksu terva-shampoota ja hoitoaineeksi on välttänyt viimeiset kymmenet vuodet Vita Plus vesiliukoinen öljyhoito-aine. Pitkävartinen selänpesuharja ja jostakin merenelävästä tehty soikea sieni-frotee-pesin. Jalkapohjien kovettumia on hyvä isolla valkoisella hohkakivellä hankailla, sillä pidettiin ennen puulaivan kansi eli täkki karheana, etteivät merimiehet liukastelleet märällä kannella ja lennelleet kaiteen yli mereen. Hammasharja ja Pepsodent kruunaavat puhdistusseremonian.

Näillä samoilla aineilla olen pärjännyt viimeiset vuosikymmenet, jotkin tuotteista muistan jo lapsuudestani saakka, jotkin ovat uudempia tuttavuuksia. Mitä sitä turhaan vaihtaman, kun oikein kunnollisen löytää. Suurin syy lienee tämän päivän ihmisten ongelmiin kuitenkin se liian tiheä peseytyminen. Pakkasten aikaan ei yhtään minua haittaa, vaikka menisi kaksikin viikkoa hiusten pesemiseen väliä. Joskus ei vain sovi ne omat menot ja pitkän tukan kuivaminen yhteen, on jätettävä sillä kertaa hiukset pesemättä ja siirrettävä seuraavaan kertaan.

Lauantai ei missään nimessä ole se ainoa päivä kun puhdistusrituaalini suoritan, mikä päivä tahansa on aivan yhtä sopiva, mielellään semmoinen päivä, ettei kovin paljon mitään menoja.

Pyyhekuivauksen jälkeen suojelen vanhenevaa ihoani pesemisen tuottamilta rasituksilta voitelemalla itseni Jojoba öljyllä, toimii oikein hyvin. Periaatteenani on, että mitä en voi suuhuni laittaa ja syödä, sitä en levitä myöskään iholleni.

 Pore saippua pesee tehokkaasti pehmeässä, kovassa ja suolaisessa vedessä.
- matot, astiat, ikkunat, työvaatteet, kaakelit,
maalatut pinnat, keittiökaapit, muoviveneet jne.

EI SISÄLLÄ HANKAUSAINEITA

Marseille saippualla olen pessyt villa- ja silkkivaatteita, vesi ei tieten saa olla kovin kuumaa, enempi semmoista kädenlämpöistä.

Mokkanahkaiset pinkit hansikkaat puhdistuivat ihan uskomattoman hyvin ja voi käyttää ihan kaikille nahkatuotteille. Kannattaa kokeilla värillisen nahan kanssa, että irtoaako miten paljon väriä. Pinkeistä hansikkaistani irtosi, mutta ei vaikuttanut mitenkään lopputulokseen.

Jojoba öljy ei tuoksu millekään ja imeytyy todella hyvin ihoon. Tämän ikäisen naisen on jo pakko ajatella kuinka suojella kasvojen, dekolteen ja kaulan alueen ohutta ihoa iän vääjäämättä tuomilta merkeiltä. Käytän Jojoba öljyä ihan koko vartalolle minne vain tarvitsee, kädenselkiin ja käsiin useampaan kertaan. Kynnet ja kynsinauhatkin tykkäävät sekä käsissä, että jaloissa Jojoba öljystä. Jalkapohjiin ei pääse syntymään kipeitä kovettumia, jotka voivat pahimmassa tapauksessa jopa halkeilla.

Ei minun nahkani kyllä kestäisi jokapäiväistä suihkussa olemista, joskus kesällä oikein helteiden aikaan on kyllä pakko ottaa ihan hikoilun takia jopa pari kertaa päivässä viilentävä suihku, mutta silloin en käytä yhtään mitään puhdistusaineita enkä pesusientä tahi -harjaa.