Epsilon ja kuinka haluan kuvitella tällä kertaa

 

Tämä kuva tuo mieleen todella ikäviä muistoja, koska tämän harmaan kansion sisällä oleva vanha valokuva-albumi vietiin eli varastettiin minulta kotoani. Päivämäärä oli 25.11.2012 ja asiasta tekee erityisen ikävän sellainen asia, että kaksi naista, jotka tämän varkauden eli rosvouksen toteuttivat, olivat minulle monien kymmenien vuosien takaa tuttavia ihmisiä, toinen jopa ystäväksi mainittava.Valokuva-albumin välissä oli vielä minulle osoitettuja kirjeitä ja kansakoulun vanha vihko, päällystettynä voipaperilla.

Tämä kuvassa esiintyvä valokuva-albumin lehti muistuttaa kooltaa viedyn albumin lehtiä. Minun albumissani lehdet olivat vain tummemmat ja kuvat samantyyppisiä musta-valkoisia, melkoisen paljon ihmisiä kuvissa. Jotenkin tiedän, että en koskaan enää näe minulle hyvin rakasta valokuva-albumia. Siitä huolimatta tunnen suunnattoman raskasta tuskaa menetyksestäni johtuen. Erityisen raskaaksi asian tekee, että varkauteen liittyvät nämä minulle ennen läheiset ihmiset. Ihminen on julma ja ahne, jos silloin heti olisin tiennyt, että veivät minulle rakkaan esineen, niin enemmän olisin rahaa antanut kuin mistään vanhojen tavaroiden liikkeestä siitä myydessään koskaan ovat saaneet. Viininpunertavat paperikannet, osittain repeytyneet, tavallisen ihmisen tavallisia kuvia, ei rahallisesti minkään arvoinen. 

 Blogin kirjoittaja on tässä Kuopion kauppatorilla pakkaamassa myytäviä tavaroita vuonna 1971 kesällä. Olin käynyt maaliskuussa rippikoulun ja koko elämä oli edessäni. Synkät pilvet olivat jo lipuneet elämäni taivaalle ja tuleva syksy toi muutoksia elämääni, muutin pois äitini kodista, jonne olin muuttanut kaksi vuotta aikaisemmin asumaan isovanhempieni luota. 

Aina kuullessani sanat "päivääkään en vaihtaisi elämästäni pois" ajattelen, että minä sitä vaihtaisin vaikka kuinka monta päivää. Ihan toisenlaiseksi olisi koko elämäni muotoutunut, jos minulla silloin nuorena olisi ollut rohkeutta toimia toisin. Jos olisin tiennyt millaiseksi elämä Kuopiossa muodostuu, en olisi koskaan suostunut muuttamaan pois isovanhempieni luota. Eipä minulla alaikäisenä ollut mitään mahdollisuuksia toimia vastoin "virallisen huoltajani" eli äitini tahtoa. Hänellä oli uusi perhe ja kotiapulaiseen ei tuolloin enää ollut varaa, osasyy oli varmaan äitini miehen perustama torikauppa. Tarvittiin ilmaista työvoimaa hoitamaan lapsia, tekemään kotitöitä ja auttamaan torilla. 

Ihminen on julma, ahne ja itsekäs. Maailmassa ei voi luottaa kehenkään muuhun kuin omaan itseensä. Sen varaan on kaikki rakennettava, sen varassa on yritettävä selviytyä hengissä. Nuoruuden pitäisi olla ihmisen parasta aikaa, kaikille se ei sitä ole, ei tänäkään päivänä.