Omikron kevät on aika istuttaa narsissit

Savonlinnassa sitä kuuluisaa mustaa pässiä katsomassa

Tämmöisellä seurueella sitä tehtiin reissu jos toinenkin, pienin on vielä niin ujo, että piiloutuu isompiensa taakse. Serkkuni rohkelikko uskaltautuu koskettamaan pässiä, me muut vain katselimme. Kyllähän se olisi mieli tehnyt edes vähän silittää, mutta taisi kummitätini kielto olla voimakkaampi kuin oma mielitekoni.

Mekko päälläni on kummitätin itse ompelema, niinkuin oli suurin osa vaatteistani vielä oppikoulussa. Jälleen näemme sen kuuluisan kaupasta ostetun ihanan lilan villatakin. Kyllä se vain oli niin rakas, että ei siitä raskinut luopua missään tärkeämmässä tilaisuudessa.

Me kaikki viisi lasta mahduimme sulassa sovussa auton takapenkille, eikä olisi mieleenkään tullut valittaa asiasta, että sylikkäin jouduttiin istumaan. Pienemmät isompien sylissä ja kaikki ihan taatusti ilman turvavöitä. Miten me muuten olisimme voineet kerätä rekisterinumeroita ruutuvihkoihimme? Kun ei kaikkia nähnyt sivuikkunasta, niin sitten oli onneksi vielä se takaikkuna, josta pystyi varmistamaan mikä se rekisterinumero nyt sitten varmasti oli.

Nämä autojen rekisterinumerot ovat tainneet olla minun ensimmäinen ihan tietoinen ja intohimoinen keräilykohteeni. Niitä vaihdettiin kirjeenvaihtokavereiden kanssa ihan niinkuin kiiltokuvia. 

Eino Rautaruohon tekemä Kurki

 

 "Onko narsismi sittenkin kasvatuksen tulos?

Tiistai 10.3.2015 klo 18.20

Tuoreen tutkimuksen mukaan narsismi ei välttämättä olekaan synnynnäinen ominaisuus.

On haitallista opettaa lapselle, että hän on parempi kuin muut. 

Ohio State Universityn tutkijoiden mukaan myös vanhemmilla on vaikutusta asiaan. Tutkimusta varten haastateltiin 7-11 -vuotiaiden lasten vanhempia, jotka saivat muun muassa arvioida, onko heidän lapsensa jollain tapaa erityislahjakas tai muita parempi. Ne lapset, joiden vanhemmat olivat pitäneet heitä muita lahjakkaampina tai parempina, saivat myöhemmin elämässä korkeampia pisteitä narsismia mittaavissa testeissä.

Tutkimusta johtaneen professori Brad J. Bushmanin mukaan narsismia ei voi pitää vain poikkeuksellisen hyvänä itsetuntona.

- Itsetunto on sitä, että pitää itseään muiden arvoisena. Narsismi taas on sitä, että ajattelee olevansa muita parempi. Erikoistapaus, joka ansaitsee erikoiskohtelua, kuvailee Bushman Yahoo Healthin haastattelussa.

Bushmanin aiempien tutkimusten mukaan vanhempien yliarvostamat lapset eivät ole muita lahjakkaampia tai älykkäämpiä. He vain uskovat olevansa. Professorin mielestä tällä harhakäsityksellä voi olla mitä vahingollisimpia seurauksia.

- Yksi vaarallisimpia uskomuksia, mitä ihmisellä voi olla, on se että hän olisi muiden yläpuolella. Jos joku uskoo olevansa muita parempi esimerkiksi sukupuolen, rodun tai kotimaan perusteella, käyttäytyy hän huonosti.

Jos narsisti ei saa omasta mielestään ansaitsemaansa erityiskohtelua, voi hän raivostua helposti. Lisäksi narsisti kärsii usein empatian puutteesta, eikä hän Bushmanin mukaan viitsi juurikaan tehdä töitä kehittyäkseen tai oppiakseen uutta. Jos uskoo jo valmiiksi olevansa muita parempi, miksi ponnistella parannuksien eteen? 

Tutkimuksensa tärkeimpänä tuloksena Bushman pitää sitä, ettei kukaan ole syntynyt narsistiksi, ja että narsistikin voi muuttua. Vaikka vanhemmat voivat yliarvioinneillaan saada lapsensa omaksumaan narsistisia käsityksiä, voivat he myös opettaa lapselle aitoa itsetuntoa osoittamalla tälle lämpöä ja rakkautta. Hän toivookin, että tutkimus saisi vanhemmat ymmärtämään miten tärkeää lapsille on opettaa, että kaikki ovat samanarvoisia. 

- Meidän tulisi opettaa lapsille, että kaikki jotka he kohtaavat, ovat jossakin heitä parempia - ja että voimme oppia jokaiselta, kuvailee tutkija.

Professori kertoo tulosten saaneen hänen itsensäkin pohtimaan tapaa, joilla puhuu lapsilleen. Jos he esimerkiksi pärjäävät kokeissa, ei hän enää kehu heidän älykkyyttään vaan sitä, kuinka paljon he ovat tehneet tulosten eteen töitä.

Bushmanin johtama tutkimus ilmestyi Proceedings of the National Academy of Sciences -julkaisussa.


MARIANNE ZITTING"

Tämä paikka on jossakin päin Keski-Suomea

Puontaan myllyn viimeinen mylläri Eino Rautaruoho oli paikkakunnalla tunnettu mies, sillä sen lisäksi, että hän oli mylläri, oli hän myös tuottelias taiteilija ja monilahjakkuus. Eino Rautaruoho on säveltänyt, maalannut ja tehnyt taideteoksia rautaromusta. Tässä on hänen ketjuista tekemänsä karhu. Ja tätä eläintä saatiin sitten ihan luvan kanssa kosketella. 

Illan hämyssä näytti todella pelottavalta, mutta sen korvasi iloinen räiske nuotiossa. Siinä poltimme jouhimatoja, sen ajan papatteja. Keski-Suomessa jouhimatoja löytyi runsaasti, kun taas Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa niitä oli hankalampi mistään löytää. Vesistöjen rannat ovat erilaisia eri puolilla Suomea.

Rannalla näkyy 60-luvulle tyypillisiä tynnyrisaunoja, joista osa oli ihan majoituskäytössä. Meillä oli yöpyminen järjestetty ihan tavalliseen pellon reunassa sijaitsevaan latoon. Siitä oli tehty oikea kesävieraiden unelmapirtti. Huvilalta johti pieni polku ladolle, joka oli sisustettu menneitten aikojen huonekaluilla. Sivustavedettävä sänky ja toinen päästä vedettävä sänky odottivat olkipatjoineen väsyneitä matkalaisia. Puhtaat valkoiset lakanat ja isot punaraitaiset tyynyt päällään pitsisomisteiset tyynyliinat olivat sen ajan luksusta. Ladossa oli hirsiset seinät, ei sähkövaloa ollenkaan. Lyhdyn valossa saimme itsemme suoria unten maille. Ehkä kyseessä ei ollut ihan tavallinen lato vaan jokin käytöstä poistettu muu vanhanajan talousrakennus. Usein riihet sijaitsivat peltoja lähellä ja talosta kaempana tulipaloriskin takia.

Ja kyllä se uni maistui pitkän päivän jälkeen. Seuraavana päivänä saatiin ruuaksi perunalettuja. Uusia perunoita ei tarvitse kuoria ollenkaan, ne vain raastetaan, mutta vanhat perunat kuoritaan ja raastetaan sen jälkeen. En kyllä enää muista mistä perunoista ne letut olivat tehty, mutta voin kanssa niitä tarjottiin ja sen lisäksi oli leipää ja jotain juomista. Sen ajan pikaruokaa matkailijoille. 

Matkoja tehtiin jokaisena kesänä ihan niin pienestä kuin jaksan muistaa. Ensimmäisillä retkillä olen varmaan kaksi ja puolivuotias tai kolme ja puolivuotias, mustavalkoisista kuvista liki vaikea erottaa ja kaikkea en niin pienestä saakka tarkkaan enää muista. 

Suomen kulttuurimaisemat tuli likipitäen kaikki koluttua, samoin kirkot. Jatkossa tulette näkemään vanhoja kuvia milloin mistäkin päin Suomea. Yksi mieliinpainuva kokemus oli nähdä ihan oikea seepran talja mattona, siinä kodissa oli paljon afrikkalaisia koriste-esineitä ja meidän lapsien mielestä eri kivaa katsottavaa. Kun ihmiset työskentelivät vieraassa maassa, niin sieltä palattiin runsaan esineistön kanssa takaisin kotimaahan. Ja kuului tietenkin asiaan hankkia mahdollisimman alkuperäistä ja aitoa tavaraa tuomisiksi. 

Nykyisin ihmiset ostavat tuliaisensa isojen lentokenttien tax-free myymälöistä, joissa tavara on ihan sitä samaa olit sitten missä maassa tahansa. 

Eino Rautaruhon tekemä kukko

 Viimeiset kymmenet vuodet on huudettu tätä narsismia ihan niinkuin sitä ei jossakin muodossa aina olisi ollut olemassa. Milloin se on ihan kamala persoonallisuushäiriö, milloin se lähentelee psykopatiaa, milloin mitäkin. Olen kyllä ihan samaa mieltä yllä olevan artikkelin kanssa, että persiistä on ollut kasvatus, kun tummoisia elättejä ilmaantuu. 

Aikaisemmin oli sen verran enemmän kuria kasvatuksessa, että näitä hörhöjä oli vähemmän. Ei niitten lisääntyminen johdu mistään "lisäaineista" tai limppareiden "sokereista" vaan kyllä se vain on ihan sen kasvatuksen tulosta. Tässä on tätä maailmaa jo nähty liki 60 vuotta ja on tullut ikäänkuin tuntumaa siihen, että mikä on mitäkin. Onneksi en ole minkään alan erikoisosaaja niin voin ihan näin korpifilosofin mentaliteetilla tarkastella aikamme ilmiöitä. 

Kyllä ketuttaisi olla lääkäri nykyaikana, kun kaikki persiilleen menneet kasvatuksen tulokset pitää "hoitaa" kuntoon  terapioilla ja lääkkeillä. Voihan Hikinen Villasukka! 

Siitä huolimatta en hyväksy kaikkia lisäaineita, enkä fruktoosi-glukoosisiirappia / glukoosi-fruktoosisiirappia, ne eivät ole valkoihoisen ihmisen eväitä ne. MUTTA on järkevää käyttää valmiselintarvikkeissa lisäaineita, kun ne parantavat tuotteen säilymistä, eivätkä kaikki ulkonäköön vaikuttavat lisäaineet ole pahasta. Opi tuntemaan ystäväsi ja vihollisesi vielä paremmin. Ei kannata tuomita mitään pelkillä ryhmänimillä. Moni lisäaine on ihan tuttu ja turvallinen, järki käteen näissä asioissa.

Nuo siirapit vain eivät ole minusta ihan tervettä, kun ajattelee sitä prosessia miten ja mistä ne valmistetaan. Ihan sama oliko lähtökohtana maissi-peruna-vehnä... tai mikä tahansa, mikä ei niin makealta luontaisesti maistu. 

Sokeriruoko on järkevä lähde, siitä on valmistettu sokeria, siirappia, melassia ja rommia. No joo, ei kasva meillä, mutta meillä kasvaa sokerijuurikasta, kuten muualla samoilla leveysasteilla. Sen lisäksi sokeria saadaan hunajasta. Makeaa on ihmisen aina tehnyt mieli, niin se tekee iästä riippumatta vielä jatkossakin. Kannattaa vain miettiä, että haluaako syödä sokerinsa luonnon muokkaamana vai uskaltaako riskeerata ja tunkea sisuksiinsa kemistien pilkkoman hiilihydraattiketjun uudelleen koottuna. Tässä asiassa meillä on ihmiskokeet vasta meneillään. 

Itse uskon, että aivoja ei voi huijata, peruna on peruna vaikka sen voissa paistaisi ja siitä ei kunnon sokerin korviketta saada sen paremmin kuin vehnästä tai maissistakaan. 
 

Järven synkät lautturit

 Hirveää on minusta katsoa tätä nykyajan meininkiä näiden lasten kanssa. Lapset ovat kuin pieniä diktaattoreita, jotka määräävät kuinka aikuisten tulee heitä palvella. 

Vanhemmat eivät uskalla sanoa vastaan omille jälkeläisilleen, ihan persiistä! Eihän siitä tietenkään mitään hyvää voi seurata. Tämmöinen kokeilu on jo kertaalleen minunkin elinaikani eletty ja nähty: 60-luvun vapaa kasvatus oli ihan kaikkien mielestä virhetikki, jonka seurauksena moni ihminen ei enää koskaan sopeutunut normaalisti yhteiskuntaan vaan syrjäytyi ja joutui ulkopuoliseksi. Kyllähän niistä usea myös selvisi ja onneksi tämä "muoti-ilmiö" ei ihan jokapaikkaan levinnyt. 

Olkoon se nyt sitten kuinka veemäistä tahansa, niin niitä lapsia on vain kyllä kasvatettava ihan vanhempien toimesta. Perusasiat opitaan kotona ja sitten koulu huolehtii tietojen ja taitojen kartuttamisesta. 

Nämä minun nuoruudessani tekemät lukemattomat matkat ympäri Suomen ovat olleet mahdollisia, koska meillä oli kova kuri ja tiukat säännöt. Kaikki tiedettiin mitä sopi tehdä ja mikä taas ei käynyt laatuunsa. Voitiin mennä vieraisiin paikkoihin ja matkustaa, se oli rikkautta ja sitä elämän laajentumista vanhaan malliin. Mutta sen edellytyksenä oli, että piti osata käyttäytyä.

Nykyisin jokainen näkee nämä samat asiat netistä googlaamalla, mutta väitän, että se ei siitä huolimatta ole  sama asia kuin itse kokea ja nähdä ja aistia ja tuntea mitä se kaikki on. Siihen liittyy niin paljon enemmän, netti on kuin valokuva, sen voi nähdä, mutta sitä ei voi tuntea. 

Minusta yksi narsismin ja yksilön liiallisen ihannoinnin ilmentymismuotoja ovat nämä nykyajan selfiet. Ei nähdä missään mitään muuta kuin oma naama siellä vessan peilissä. Matkustetaan sinne sun tänne, lähelle tai kauas, kotimaassa tai ulkomailla, niin aina on se sama virne vessan peilissä ainoa kuvaamisen kohde "O tempora, o mores".  

Ei kuitenkaan saa unohtaa tosiasioita, eli kyllähän ne omat lapset ovat vaan niin paljon parempia kuin naapurin kakarat. :D