Lambda ja miten luonnossa taistellaan

"Jotkut kasvit, kuten mustikat ja vastaavat hedelmät, ovat kehittäneet strategian nimeltään “luovu jostain saadaksesi jotain”. Olennot (meidät mukaanlukien) syövät näitä hedelmiä ja saattavat siemenet siten eteenpäin käytännöllisessä, lämpimässä ja lannoitetussa pakkauksessa, joka turvaa seuraavan sukupolven. Viemäröintijärjestelmät sikseen, tämä on järkevä vaihtokauppa. Olento, joka syö mustikoita, saa niistä hiukan ravinteita vastineeksi siitä, että levittää mustikansiemeniä seuraavia mustikkasukupolvia varten."

Törmäsin tähän tekstiin netissä surffaillessani ja tutkiessani paleoruokavaliota, jossa mielestäni on siltä osin ihan ajatusta, että suositaan lähiruokaa mahdollisimman vähän prosessoituna.

Marjat ja hedelmät antavat siis palkan siitä hyvästä, että siemenet pääsevät leviämään laajalle alueelle. Onko silloin mahdollista, että kasvit voivat käyttäytyä myös vihamielisesti ja kostaa, jos niiden "hedelmiin" kosketaan?

Isäni hautakummulla narsissit kukkivat ja naiset surevat.

 Vasemmalla Elma-täti, Alma-mummo, äitini, (Katri-täti tai Aira-täti) ja Maija-täti, etualalla olevaa poikaa en tunnista (vielä). Isäni eli naisten ympäröimänä koko elämänsä, aina kuolemaansa saakka.

Äärimmäinen kosto "hedelmien" ryöstämisestä on tietenkin kuolema. Onko luonnossa montakin tämmöistä "murhaajaa"? Paleoruokavalion kannattajat väittävät viljan olevan ihmiselle vaarallista, voiko se olla totta? Mitkä mahtavat olla kasvien motiivit ja onko sillä merkitystä kuoleeko uhri nopeasti vai hitaasti?

Sienet eivät kuulu eläinkuntaan eivätkä kasvikuntaan, ovat ihan oma luokkansa. Gyromitra esculenta eli korvasieni on tappavan myrkyllinen ilman asianmukaista käsittelyä. Korvasienet kasvattavat itiöemiään mielellään sellaisiin kohtiin, joissa maata on rikottu eli sienirihmastoa on vahingoitettu. Onko korvasienen siis tarkoitus murhata rihmastonsa tuhoaja? Vai onko sen tarkoituksena vain levittää itiöitään, jotka pääsevät suoraan rikottuun maahan?

Korvasienen myrkyistä suurin osa on gyromitriinia, solumyrkkyä, joka tuhoaa maksan. Havitteleeko sieni syöjänsä ruumista? Korvasienen rihmasto viihtyy symbioosissa männyn kanssa ja epäilemättä niillä on keskinäisessä suhteessaan vielä paljon sellaista mistä emme tiedä tarpeeksi. Sienet harrastavat mieluisten kumppaniensa kanssa mykoritsasymbioosia, siis sieniseksiä kasvin kanssa.

Sieni antaa kasville vettä ja ravinteita mm. fosforia ja kasvi antaa sienelle yhteyttämistuotoksiaan eli hiilihydraatteja. Sieni myös huolehtii kumppanuksensa hyvinvoinnista eli suojaa sitä taudeilta. Karkeasti noin 90 % kaikista kasveista elävät sienien kanssa suhteessa.

"Sienijuuret jaetaan kolmeen päätyyppiin: puuvartisten kasvien juuristossa esiintyviä sienijuuria kutsutaan ektomykoritsoiksi,  kanervakasveilla esiintyviä erikoidimykoritsoiksi ja pääasiassa ruohomaisilla kasveilla esiintyviä arbuskelimykoritsoiksi."  

Onko jokaisen murhanhimoisen sienen takana sittenkin sen kasvi-kumppani? Mäntykö se tässä nyt sitten havittelee nisäkkäästä irtoavia ravinteita itselleen ja korvasieni on vain väline salamurhan toteuttamiseen? Tottahan se on, mäntykangas on melkoisen ravinneköyhää, humusta on hyvin ohut kerros ja kuivista neulasista ei parhaalla tahdollakaan saa puristettua kovin kummoista ravinnepaukkua. Olosuhteetko ovat tehneet näistä kumppanuksista verenhimoisia saalistajia?

Sienet ovat suurimpia eläviä olentoja, ne ovat lajimääräisesti suurin ryhmä vaikka lajien tarkkaa määrää ei vielä tiedetä, niitä on useita miljoonia. Yhtenäinen fossiiliaineisto alkaa 400 miljoonan vuoden takaa siluurikaudelta, mutta aivan ilmeisesti sieniä on ollut jo prekambrikaudella 600 miljoonaa vuotta sitten.

Sienet elävät symbioosissa myös syanobakteerien ja viherlevien kanssa. Rihmastolliset sienet muodostuvat putkimaisista ja haaraisista sienirihmoista eli hyyfeistä. Yksisoluisia, ei-rihmastollisia sieniä puolestaan kutsutaan hiivoiksi. Sieniä esiintyy kaikkialla maapallolla.

Samalla haudalla 55 vuotta myöhemmin syyskuussa 2011

 Ihmiset perustavat hautuumaansa mielellään mäntykankaille, sinne meidät kannetaan ja siellä me hajoamme takaisin luontoon. Sienet ovat hajottamassa sitä mitä meistä jäljelle jäi ja parhaassa tapauksessa pieni osa meistä leviää koko kankaalle kaikkien puiden käyttöön sienirihmaston avulla. On siis konkreettisesti totta, että ihminen on osa luontoa, se on aina hyvä muistaa.

Kummisetäni istuu äitinsä hautajaisissa kuuntelemassa adressien lukua

"Toiset kasvit lähestyvät asiaa eri tavalla ja pyrkivät torjumaan metsästyksen verhoamalla itsensä ikäviin ainesosiin, jotka joko ärsyttävät elimistöä tai ovat silkkaa myrkkyä. Ajatellaan esimerkiksi myrkkymurattia tai myrkkysumakkia. Nämä kasvit ovat kehittäneet kemiallisia aseita, öljyjä, joilla on taipumus imeytyä eläimiin niiden ihon läpi, kun kasvin lehtien kanssa joutuu kosketuksiin. Öljy laukaisee elimistön immuunijärjestelmässä hälytyksen. Lymfosyytit ja muut valkosolut hyökkäävät öljyn kimppuun ja tuottavat oheistuotteena tulehdusta aiheuttavia kemikaaleja, jotka saavat aikaan ihottuman. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun puhumme seuraavan kerran viljoista. Se saattaa helpottaa sen hahmottamista, mitä tapahtuu, kun syömme tällaisia ruokia.

Jos vertaamme viljoja yllämainittuihin strategioihin – mustikan “luovu jostain saadaksesi jotain” tai myrkkumuratin “painu penaaliin”- huomaamme, että viljat ovat lähempänä myrkkymurattia. Jos vilja syödään, se on viljan loppu. Se ei tarkoita, että vilja antautuisi ilman taistelua! Viljat ovat käsittämättömän hyvin varustautuneita kemialliseen sodankäyntiin."

Asia ei taida kuitenkaan olla ihan noin mustavalkoinen kuin mitä paleoruokavalion kannattajat sen ilmaisevat. Jokaiseen ismiin kannattaa suhtautua varauksella, kun tietoa saadaan lisää, asiat voivat näyttäytyä erilaisina. Sieniä pidettiin 1900 luvun alussa hyvin alkeellisina kasveina, ne saivat oman luokkansa vasta 1960 luvulla ja uusin luokitus on julkaistu 2007.

Ihminen voisi kuluttaa koko elämänsä tutkimalla sieniä, eikä pääsisi pintaa syvemmälle.

Sienet herättävät kieltämättä ristiriitaisia tunteita, niiden käyttö on ollut rajoittunutta ja paikallista. Sieni on hyvä ystävä ja kumppani, kun sen tunnistaa, mutta se voi olla myös vaarallinen vihollinen. Jos kerran jopa muurahaiset viljelevät sieniä ja käyttävät niitä ravinnokseen, niin olen kyllä sitä mieltä, että myös ihminen voi nauttia sienten tuomasta ylellisestä makumaailmasta ruokavaliossaan. Lehdenleikkaajamuurahaiset raatavat lakkaamatta pitääkseen omat sieniviljelmänsä mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Ravintoarvo sienillä on vähäinen, mutta sen korvaavat sienien tarjoamat kulinaristiset nautinnot. Tähän aikaan vuodesta on siis syytä miettiä korvasienimetsään menoa todella vakavasti. Olkoon tämä nyt tulkittavissa yksiselitteisenä kehoituksena mennä sinne kankaalle niitä sieniä poimimaan!

Korvasienet liotetaan kylmässä vedessä, silloin etanat kömpivät onteloista esille, hiekka valuu astian pohjalle ja enimmät roskat jäävät veteen. Liotusveteen liukenee myös osa myrkyistä, sen vuoksi se heitetään pois.

Kylmässä vedessä lionneet sienet laitetaan puhtaaseen ja väljään veteen kattilaan ja kiehautetaan ensimmäisen kerran. Pinnalle nousevat etanat noukitaan pois. Vesi kaadetaan pois ja sienille laitetaan kolmas puhdas vesi ja ne kiehautetaan toiseen kertaan.

Aika ei ole niin tärkeä, koska astiat ovat erikokoisia ja vesimäärät ovat vaihtelevia. Tunnistat riittävästi ryöpätyt sienet siitä, että ne uppoavat astian pohjalle ja keitinvesi on värjäytynyt ruskeaksi.

Kohtuus kaikessa, ei kannata siis keittää kaikkea korvasienien väriä ja makua pois. Vielä 1980 luvulla ohjeistettiin sieniä keitettäväksi yhden kerran, mutta minä olen aina ryöpännyt ne kahdessa eri vedessä, koska niin tehtiin minun lapsuudessani. Sittemmin ohjeisiin on tullut muutoksia ja nyt ohjeistetaan ryöppäämään sienet kahteen kertaan. Saadaan vielä nähdä miten ohjeet tulevat muuttumaan jatkossa, mutta näillä nyt mennään.

Liottaminen on hyvä konsti useille sienille, sieni on herkästi pilaantuva ja vedessä ollessaan sen pilaantumista voidaan hidastaa. Samalla maitiaisnestettä sisältävistä sienistä erittyy kitkerää nestettä veteen ja sienet ovat paremman makuisia, kun niitä on ennen keittämistä liotettu kylmässä vedessä.

Suoraan pannulle menevät tatit, kanttarellit, suppilovahverot ja lampaankäävät eivät liottamisia kaipaa, mutta nekin on yritettävä säilyttää kosteina ihan sinne saakka kunnes valmistetaan ruuaksi.

Kappa ja kaikkea kivaa murehtimisesta

Valokuvaaja Tommy Ingbergin surrealistinen teos

 

Ihmisen osa tässä maailmassa on murehtia, murehtia murehtimisesta päästyään, ihan koko elämänsä ajan, lakkaamatta, murehtimisesta seuraa paljon hyvää vaikka nykyisin siihen suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Tämä aika ei ole otollinen murehtijoille, useimmat heistä diagnosoidaan masentuneiksi, mistä hyötyy lääketeollisuus. Kärsijöitä onkin sitten huomattavasti suurempi joukko, yksittäisten kärsijöiden luettelemisella ei ole mitään merkitystä, koska perhosensiipi-efektin johdosta kärsimys kattaa lopulta globaalisti koko maapallon väestön.

Maapallon väestönkehitys on ollut äärimmäisen dramaattinen ja syy kaikkiin maapallolla esiintyviin ongelmiin on ihminen. Väestönkehitystä voi yrittää kuvata sanallisesti tasamiljardeina jotenkin näin:

1804 yksi miljardia, kulunut aika arvio esihistoriallisista ajoista lähtien
1927 kaksi miljardia, kulunut aika 123 vuotta
1960 kolme miljardia, kulunut aika 33 vuotta
1974 neljä miljardia, kulunut aika 14 vuotta
1987 viisi miljardia, kulunut aika 13 vuotta
1999 kuusi miljardia, kulunut aika 12 vuotta
2011 seitsemän miljardia, kulunut aika 12 vuotta
ennuste 2025 kahdeksan miljardia, kulunut aika 14 vuotta
ennuste 2045 yhdeksän miljardia, kulunut aika 20 vuotta
ennuste 2090 kymmenen miljardia, kulunut aika 45 vuotta

Tänä vuonna 2014 syitä murehtimiseen on semmoiset rapiat kolme miljardia, että revi sitten siitä! Tämä perustuu oletukseen, että maapallo voi suhteellisen hyvin silloin, kun ihmisten määrä on noin neljä miljardia henkeä levittäytyneenä laajasti maapallon eri kolkkia hyödyntäen. Näin ihmiskunta säilyttää monimuotoisuutensa ja sitä kautta perimänsä rikkauden. Tästä huolimatta sinisilmäisyys on suurella todennäköisyydellä väistyvä ominaisuus ja ruskeasilmäiset asuttavat lopulta koko maapallon. Jos sinulla on siniset silmät, kannat ominaisuutta, joka tulee häviämään jossain vaiheessa kokonaan. Katso sinisiä silmiä sillä silmällä.

 

Kirjoittajan evääksi ottama greippi oli tietenkin jo asutettu ja syömäkelvoton :(

Takaisin murehtimiseen, murehtiminen on suunnattoman hyödyllinen taito, murehtijat kehittävät tätä maailmaa eteenpäin. Murehtijoiden skeptisyys ja epäluuloisuus kaikenlaista onnistumista kohtaan, saa ihmiset ponnistelemaan ja pinnistelemään kovemmin ja enemmän ja tätä kautta saavuttamaan aivokapasiteettinsa äärirajat. Jokaisella työpaikalla pitäisi olla oma palkattu murehtijansa: hän seuraa hellittämättä kaikkea toimintaa yrityksen sisällä ja osallistuu kaikkeen päätöksentekoon ja kamalan pitkiin palavereihin, joita pidetään ihan turhan takia kaiken aikaa. Säännöllisin väliajoin tämä palkattu murehtija näyttää epätoivoiselta ja ilmaisee masentuneella äänellä: ”Ei tämä tule onnistumaan, ihan mahdotonta!”, ”Varmasti menee pieleen, ei tule mitään!”, ”Maksaa liikaa, ei meillä ole varaa!”, ”Jätetään tekemättä, ei tule onnistumaan kuitenkaan!”, ”Ei kannata, ei kukaan täällä osaa tehdä tuota!”, ”Ihan turhaa edes yrittää, tämä menee pieleen kuitenkin!”...

Murehtijat kasvattavat älykkäämpiä ja yritteliäämpiä jälkeläisiä, koska he eivät ole yltiöpositiivisen innoissaan siitä jälkeläisensä tarhalta kotiin raahaamasta maitopurkin päälle leikatusta ja liimatusta, kaukaisesti jonkinlaista kulkuneuvoa muistuttavasta kuutiosta. Murehtija tarkastelee kuutiota kriittisesti ja hän löytää heti vähintään kolme asiaa, jotka jälkeläinen olisi voinut tehdä huolellisemmin, paremmin, tarkemmin tai muutoin osaavammin. Murehtija kannustaa jälkeläisiään opettelemaan uusia asioita, parantamaan olemassaolevia taitoja ja kehittämään itseään kaikin mahdollisin tavoin.

Murehtija vanhempana ei anna jälkeläisilleen valmiita ratkaisuja vaan tuottaa heille ehtymättömästi ongelmia ratkaistavaksi. Murehtija vaatii jälkeläiseltään vielä parempaa ja entistä enemmän, mutta realistina ymmärtää etteihän niistä kuitenkaan mitään Einsteineja voi tulla, koska se olisi aivan liian hyvää ollakseen totta.

Samalla tavoin murehtija on ihan kullanarvoinen työkaverina, koska hän ei koskaan jätä sanaansa sanomatta silloin, jos tehdyssä työssä on jotain huomautettavaa. Hän ei mielistele ketään, koska sehän on vain energian ja ajan haaskaamista, eikä työyhteisön ihmissuhteisiin kannata panostaa yhtään enempää kuin on pakko. Murehtija pyrkii välttämään ystävystymistä liian läheisesti työkavereidensa kanssa, koska silloin joutuu vain ikävästi kuuntelemaan ällöttäviä lässytyksiä työkavereiden juniori-jälkeläisten suolentoiminnoista, oksennuksista ja kaikista pullautuksista ja röyhtäisyistä. Tai työkaverin puolison ymmärtämättömyydestä, osaamattomuudesta, saamattomuudesta kaikissa kotitöissä ja etenkin romanttisessa mielessä ja kaupanpäällisinä vielä työkaverin koko sairaskertomuksen sieltä synnytyssairaalasta lähtien tähän hetkeen saakka. Ei sitten niin mitään järkeä, pelkkää ajanhaaskausta.

Murehtija kehittää kaupunkiympäristöä kaikkialla siellä missä liikkuu, hän katselee murheissaan kaikkia niitä lukemattomia koiranulosteläjiä, jotka joka kevät ilmestyvät katujen varsille. Murehtija miettii mielessään kuinka paljon aikaa, kustannuksia ja voimavaroja puistotyöntekijöiltä kuluu kaikkien niiden roskien noukkimiseen, jotka kirjavoittavat kaupunkikuvassa esiintyvien istutettujen pensaiden alustoja. Murehtija tekee omassa mielessään laskelmia kuinka paljon kustannuksia aiheutuu siitä, että paperiset uudelleenkierrätettävät jätteet sullotaan muovisiin säkkeihin, jotka käsitellään tämän jälkeen yhteisöjätteenä eikä kierrätettävänä jätteenä. Murehtija näkee tässä järjettömyydessä siemenen maan talouden heikkoon tilaan, korkeaan verotukseen ja yhteiskunnan alkavaan rappioon.

Näin keväisestä ulkoiluhetkestä murehtijalle muodostuu miltei ylitsepääsemätön, uuvuttava ja masentava kierros, jolta kaikki reipastuminen ja virkistyminen on tipotiessään ja tilalla on entistä suurempi murheiden taakka hartioilla kannettavana. Voiko sen enää selkeämmin ilmaista, älä siis pyydä murehtija-ystävääsi katsomaan rannalla jäidenlähtöä, koska murehtija näkee aina jotain muuta kuin mitä sinä näet.

Tähän oheen laitan valitettavasti kaikenlaista sälää, jota kaikki murehtijat tyypillisesti arvostavat ja josta aina voi ammentaa kuhunkin päivään sopivan ajatuksen. Ei sitä niin huono päivää olekaan, ettei se vielä huonommaksi voisi muuttua. Tiedän tämän piristävän monen aidon murehtijan mieltä, nykyisin on niin vaikea selviytyä positiivisuus-saasteelta vaikka nahka onkin parkkiintunut vuosikymmenien aikana. 

Igor Morskin surrealistinen teos

 

Murphyn laki: 
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.

Ja mitä siitä seuraa:

Mikään ei ole niin helppoa kuin se näyttää olevan. Kaikki vie kauemmin aikaa kuin luulet. Jos on mahdollista, että useat asiat menevät pieleen, pieleen menee juuri se asia, josta koituu eniten vahinkoa. Jos toteat, että asiat voivat mennä pieleen usealla eri tavalla ja varaudut niihin ja onnistut välttämään ne kaikki, välittömästi tämän jälkeen ilmaantuu vielä yksi tapa, jolla asiat menevät pieleen. Kun asioiden annetaan mennä omalla painollaan, ne yleensä muuttuvat huonoista vielä huonoimmiksi. Milloin tahansa ryhdyt tekemään jotain tärkeää, jotain muuta vähemmän tärkeää on tehtävä välttämättä ja välittömästi ennen tätä. Jokainen ratkaisu synnyttää uusia ongelmia. On mahdotonta tehdä mitään idioottivarmaksi, koska idiootitkin ovat jo niin nerokkaita. Luonto on aina piilevän vian puolella.

Murphyn filosofiaa:

Hymyile tänään vielä kun voit, huomenna asiat ovat huonommin.

Murphyn vakio:

Esineen rikkoutumisen todennäköisyys on suorassa suhteessa sen arvoon.

Bolingin postulaatti:

Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä ohi.

Tilausperiaate:

Tarvikkeet, joita eilen olisit tarvinnut, on tilattava viimeistään huomenna puoliltapäivin.
 
Finaglen lait:
Jos tieteellinen koe onnistuu, jokin on mennyt vikaan. Kaikissa numeroaineistoissa luku, jota kukaan ei osaa epäillä, eikä tarkistaa, on väärä. Tästä seuraa, että kukaan vartavasten avuksi pyydetty tai palkattu ei sitä löydä, mutta kaikki ohimennen paikalle piipahtavat huomaavat sen välittömästi.
 
Finaglen säännöt:
Parhaiten opit asian, kun ymmärrät sen kokonaan ennenkuin aloitat opiskelun. Kirjaa tiedot aina muistiin, se osoittaa, että olet työskennellyt vaikka et mitään ole oppinut tai tehnyt. Piirrä ensin kuvaajat ja kirjoita vasta sitten tekstit. Jos olet epävarma, kuulosta vakuuttavalta. Kokeet täytyy voida toistaa, niiden kaikkien on epäonnistuttava samalla tavalla. Älä usko ihmeisiin, luota niihin, ihmeet eivät koskaan toteudu.

Ginsbergin teoreema:

Voittaa ei voi. Tasoihin ei voi päästä. Peliä ei voi jättää edes kesken. Tästä seuraa: Ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on häviö.

Freemanin kommentti Ginsbergin teoreemasta:

Kaikki merkittävät filosofiat, joissa yritetään osoittaa, että elämällä on jokin tarkoitus, perustuvat Ginsbergin teoreeman osittaiseen kieltämiseen. Tästä seuraa: Kapitalismi perustuu olettamukseen, että voittaminen on mahdollista. Sosialismi perustuu olettamukseen, että tasoihin voi päästä. Mystiikka perustuu olettamukseen, että pelin voi jättää kesken.

Stockmayerin teoreema:

Jos se näyttää helpolta, se tulee olemaan vaikeaa. Jos se näyttää vaikealta, se on, hitto soikoon, mahdotonta.

Tietokoneohjelmoinnin lait:

Jokainen ohjelma on käyttöönotettaessa jo vanhentunut. Jokainen uusi ohjelma maksaa enemmän ja vie pidemmän ajan. Jos ohjelmasta on jotain hyötyä, se on syystä tai toisesta vaihdettava. Jos ohjelma on hyödytön, se on dokumentoitava. Jokainen ohjelma laajenee niin, että se täyttää käytettävissä olevan koneen muistin. Tietokoneohjelman arvo on suorassa suhteessa tulostuksen painoon kiloina. Ohjelman monimutkaisuus lisääntyy kunnes se ylittää sitä ylläpitävän ohjelmoijan kyvyt. Ei niin pientä ohjelmaa, ettei siihen virhettä mahdu.

Shawn periaate:

Kehitä järjestelmä, jota hölmökin osaa käyttää ja vain hölmö haluaa sitä käyttää.

IBM:n periaate:

Koneiden tulisi tehdä työtä, ihmisen tulisi ajatella.

Paulin laki:

Lattialta ei voi pudota.

Sattingerin laki:
Se toimiii paljon paremmin, kun työnnät töpselin seinään.

Cahnin aksiooma:
Kun kaikki epäonnistuu, lue käyttöohjeet.

Jenkinsonin periaate:
Se ei toimi kuitenkaan.

Tarkkuuden sääntö:
Kun työskentelet ratkaistaksesi ongelman, on aina avuksi, jos tiedät vastauksen.

Trumanin laki:
Jollet voi vakuuttaa heitä, hämmennä heidät.

Borenin lait:
Ellet ole varma, mumise. Jos olet pinteessä, delegoi. Kun olet vastuussa, harkitse.

Parkinsonin II laki:
Kustannukset kohoavat tulojen tasalle.

Malekin laki:
Jokainen yksinkertainen ajatus puetaan mahdollisimman monimutkaiseen sanamuotoon.

Millerin laki:
Et voi tietää, miten syvä lätäkkö on ennenkuin astut siihen ja silloin on jo myöhäistä.

Beckhapin laki:
Kauneus kertaa aivot on vakio.

Pardon postulaatti:
Kaikki hyvä elämässä on joko laitonta, moraalitonta tai lihottavaa.

Kanada-Bill Jonesin motto:
On moraalisesti väärin antaa hölmöjen pitää rahansa.

Ulospääsytien sääntö:
Jätä aina tilaa lisäselityksille, mikäli asia ei mene suunnitelmien mukaan.

Zymurgyn I laki kehittyvien järjestelmien dynamiikasta:

Avattu purkin sisältö mahtuu vain isompaan purkkiin.

Odotusten yksisuuntaiset lait:

Kielteiset odotukset johtavat kielteisiin lopputuloksiin. Myönteiset odotukset johtavat kielteisiin lopputuloksiin.

Atwoodin seurauslaki:

Ei kirja lainaamalla huku, ellei se satu olemaan omistajalleen erityisen arvokas.

Muutoksen vaikutuksen laki:

Mitä vähäisemmältä muutos näyttää, sitä laajemmalle se vaikuttaa.

Sovelletun sekaannuksen lait:

Ilman sitä yhtä osaa, joka toimituksesta puuttuu, on aivan mahdotonta koota 75 % koko järjestelmästä. Tästä seuraa: toimittaja ei ainoastaan unohtanut toimittaa puuttuvaa osaa, vaan 50 % todennäköisyydellä tehdas ei ole edes valmistanut vielä sitä. Mitä kiihkeämmin toimitusta odottaa, sitä kauemmin aikaa sen saapuminen kestää.

Polkupyöräilyn perussääntö:

Riippumatta siitä, mihin olet menossa, pyöräillessä on aina vastatuuli, sataa tai ainakin on vastamäki koko matkan ajan.

Igor Morskin surrealistinen teos

Mr. Colen aksiooma:
Älykkyyden summa tällä taivaankappaleella on vakio, väestö on jo kasvussa, joten yksilöt ovat tyhmenemässä.


Renesanssin suuret saavutukset olivat Euroopassa riehuneen mustansurman ansiota. Kolmannes Euroopan väestöstä kuoli ja jäljelle jääneet saattoivat jakaa olemassaolevat resurssit, rikkaudet, ravinnon ja omaisuudet uudestaan. Michelangelo, Leonardo da Vinci, Niccolo Machiavelli, Dante Alighieri, Lorenzo de’ Medici, kaikki tunnettuja renesanssiajan vaikuttajia, joihin tulemme palaamaan vielä jatkossa, koska Italia on yksi kirjoittajan kiinnostuksen kohteista, etenkin Pohjois-Italia: Milano, Firenze, Venetsia...

Epätarkkuus on huipussaan alla olevaa kappaletta lukiessa, koska se on suora ja tarkistamaton laina wikistä, tarkentaa mitä ”renesanssia” tarkoitan. Wiki on ihan peestä, on äärimmäisen harhaanjohtavaa käyttää siitä nimitystä "sähköinen tietosanakirja", koska meillä jokaisella on käsitys mitä tietosanakirjalla tarkoitetaan.

”Milanossa ruttoon sairastuneiden ihmisten talojen ikkunat ja ovet laudattiin umpeen. Ehkä juuri tämän ansiosta kaupungissa rutto ei ollut niin tuhoisa kuin monessa muussa. Vuonna 1374 Venetsiaan ei päästetty ihmisiä, joiden epäiltiin sairastavan ruttoa. Vuonna 1383 taas Marseille’hin pyrkivät laivat eivät saaneet rantautua ennen kuin olivat odottaneet 40 päivää. Tästä juontuu sana karanteeni, sillä ”40” on ranskaksi ”quarante”. Täydellinen rutolta eristäytyminen olisi kuitenkin vaatinut niin tiiviin suojautumisen, että rottien ja kirppujen olisi ollut mahdotonta levitä, minkä järjestäminen oli hyvin vaikeaa. Siksi rutto levisi eristäytymisestä huolimatta, vaikka se ehkä joissain tapauksissa auttoikin jonkin verran. ”

Kirjoittajan sormi osoittamassa yhtä neljästä puhkotusta renkaasta

Sokerina pohjalla kuva, joka muistuttaa ihmisten raadollisuudesta. Renkaat ostettu 3. toukokuuta 2011 ja kaikki neljä uutta rengasta puhkottiin pihassa seisovan auton alta 14. - 15. elokuuta 2011 välisenä yönä. Kolme kuukautta ja 11 päivää saivat olla ehjinä. Rikostutkinta keskeytettiin marraskuussa 2011 tuloksettomana. 

Huhtikuussa samana vuonna myrsky särki huoneen ikkunan heittämällä puusta irronneen ison oksan sitä vasten, sisään tuli melkoinen siivo lasinsirpaleita. Syksyllä 14. lokakuuta edelleen samana vuonna 2011 kirjoittajan miesystävä kuoli sairaalassa syöpään, joka todettiin heinäkuun alussa. Elämä on todellakin yhtä murehtimista kaikki tyyni.

"Hyvän ja iloisen ihmisen tulee olla" lukee mummoni kirjailemassa seinävaatteessa 1920-luvulta, hän oli nuorena neitona sen tehnyt tulevan oman kotinsa somistukseksi. On aina hyvä muistaa, että mitään emme saa mukaan, kun lähtö tulee, eikä elämää kannata jättää elämättä eteentulleiden vastoinkäymisten vuoksi. Niitä tulee meille jokaiselle ja nyt huhtikuussa 2014 vuosi 2011 on jo siirtynyt muistojen joukkoon, onneksi tulee aina uusia murheita, joiden alle entiset uppoavat ja unohtuvat. Unohtaminen on armollista.

Tästä blogista ei voi koskaan tietää mitä seuraavaksi putkahtaa, pakki on alkuvuodesta näköjään ollut sekaisin ja tätä oksentelua ei näköjään pysty hillitsemään mitenkään. Jos lukijana ounastelet mitä seuraavaksi, niin sen voin taata, että pahempaa on tulossa: ajatuksissani muurahaiset vaeltelevat villisti pitkin omia polkujaan ja korvissani kuulen käsinlypsetyn maidon miellyttävän suhinan ja kirkkaan helähdyksen emaliämpärin reunoja vasten vaahtona suihkutessaan kyyttö-lehmän utareista. Italian renesanssia ei saa unohtaa sen suuren henkisen rikkauden ansiosta, joka vyöryi halki Euroopan aina tänne Pohjolan perukoilla saakka ja joskun on pakko selittää miksi olen ottanut kreikkalaiset aakkoset mukaan blogitekstieni otsakkeisiin. Arjen pienet niksit ja kikka-kakkoset odottavat kokoamista yhteen, lukemattomat kirjat odottavat lukijaansa ja elokuvat katsojaansa. Meillä on vielä paljon tehtävää, lähtö ei kohdallani ole vielä lähellä näillä näkymin.

Eilen pihamaalla viisaat varikset kantoivat kuivia paahtoleivän viipaleita rapakkoon kostumaan, vahtivat vieressä saalistaan, ettei kukaan muu niihin pääse nokiksi ja kun leipä oli tarpeeksi lionnut, nokkivat sen parempiin suihinsa. Varikset ovat mielenkiintoisia ja älykkäitä lintuja, vielä minä niistäkin jotain kirjoitan.