 | ||||
| Evhäitä ite tehtyjä, suun mukasia! |
Tarjolla tällä kertaa voissa paistettua naudan maksaa, banaanisalottisipulia, baby porkkanoita. Maksa on valittu huolella jo kaupassa, se kaikista vaalein pala, leikattu ohuiksi siivuiksi ja paistettu nopeasti melko kuumalla pannulla, päälle ripoteltu Seltin suolaa. Maksa saa jäädä veriseksi sisältä, ehdottomasti on vältettävä ylikypsentämistä. Nuoren eläimen maksa on parasta ja sen tunnistaa vaaleasta, kirkkaasta väristä. Banaanisalottisipulit ovat makeita jo luonnostaan, mutta siitä huolimatta sipuli kaipaa paistamisen yhteydessä aina sokeria joukkoon. Sokeri antaa makua ja kaunista väriä. Baby porkkanat on keitetty suola-sokeri vedessä, näyttävät tylsiltä, mutta parempi vaihtoehto perunalle.
Tämmöisiä perusruokia on tosi helppo ja nopea tehdä itse kotona. En käytä miltei ollenkaan puolivalmisteita, ne eivät minulle maistu, koska ovat niin pahan makuisia. Jos kaupasta löytyy hyvänmakuinen puolivalmiste, niin kyllä tuon sen kotiin, yksi niistä asuu pakasteessa: mutakakku! :D
Atrian tehtaanmyymälästä maksa oli 2,00 euroa kilo, tuossa noin 400g. Kasvikset on ostettu kaupan "salaattikasvis-kärrystä" eli siitä missä kaikki maksaa 0,99 euroa per kilo. Sipulit olivat verkkopussissa ja baby porkkanat suipoissa muovipusseissa, päällepäin mitään vikaa ei tuotteissa näkynyt. Pussituotteissa on "parasta ennen"- tai pakkauspäiväys ja sen mukaan kauppa siirtää tuotteet pois HEVI-tiskistä. Kaikkien kuvassa näkyvien ruokien hinta jää reilusti alle kahden euron ja kaksi täyttä lautasellista siitä sai syödä. Ei ruoka ole Suomessa kallista, ainakaan itsetehtynä, puolivalmisteista en voi sanoa mitään.
No mikä sitten on se huono asia, tietenkin astioiden tiskaaminen. Noinkin yksinkertaisen aterian tekemisestä ja nauttimisesta tulee melkoinen keko likaisia astioita. Tällä kertaa kerron omasta käsintiskaamisen filosofiastani, muut tekevät niinkuin tekevät, minä teen niinkuin teen.
Astioiden tiskaaminen alkaa jo kaupassa siinä vaiheessa, kun harkitset astian ostamista. Valuraudasta ja ruostumattomasta teräksestä valmistetut ruuanvalmistus- ja tarjoiluastiat ovat hyviä, kannattaa katsoa tarkkaan miten kahvat ja ottimet on kiinnitetty eli voiko ne tarvittaessa ottaa pois, jos kattilaa halutaan käyttää vaikkapa uunissa. Teräsastioista saat lian pois helposti ja ne kestävät koviakin otteita pahemmin kärsimättä. Rautaa saadaan ihan Suomesta ja lähialueilta, sen lisäksi teräsastiat ovat kierrätykseen soveltuvia. Aina kaikki ei mene niinkuin Strömsössä, Suomessa tällä hetkellä myytävistä teräsastioista suurin osa on ulkomaista tuotantoa eikä materiaali ole silloin meidän lähialueelta. Valurautainen astia varaa tasaisesti lämpöä ja kypsentää ruuan ihan omalla ominaisella tavallaan, valurautaista paistipataa ei voita mikään.
Älä käytä alumiinista valmistettuja astioita, niistä irtoaa aina jonkin verran alumiinia, etenkin kuummennettaessa ja silloin, kun raaka-aine sisältää happoja. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat 1960-luvulla yleisesti käytetyt mehumaijat. Kukaan ei silloin kertonut mitään astioiden vaarallisuudesta ja nimenomaan happamien marjojen mehustamiseen, Suomen kaikki marjat ovat happamia paitsi mustikka, joka sisältää meillä kasvavista marjoista ja hedelmistä vähiten hedelmähappoja. Mustikka on muutoinkin ihan omaa luokkaansa, mustikoita on myyty kuivattuna apteekeissa lääkkeeksi ja se on mielestäni meidän suomalaisten ikioma super-food, yksi niistä.
Turha myöskään hienostella ruuanvalmistuksessa hopealla, hopeiset astiat ja aterimet ovat tarkoitettu ruuan tarjoiluastioiksi. Hopea ei kestä yhtään rikkiyhdisteitä, joista hopean tummuminenkin johtuu, älä siis tarjoile koskaan keitettyjä kananmunia hopeisilla aterimilla syötäväksi. Voit tehdä ihan kotoisan kemiallisen testauksen: keitä kananmuna, jätä keltuainen löysäksi, syö se hopeisella pikkulusikalla ja kerro miltä maistui. :D
Parhaan munat saat seuraavalla ohjeella: laita teräsastiaan vettä kiehumaan liedelle, kun vesi kiehuu, käännä virta pois liedestä. Aseta kananmunat lusikan avulla veteen yksi kerrallaan. Anna kananmunien kypsyä hiljalleen itsekseen kuumassa vedessä 15 minuuttia. Nosta kananmunat pois vedestä astiaan ja nauti kuummana. Testaa oman kattilasi koko ja munien lukumäärä, jotta saat sopivan löysiä, kiinteitä munia, koska veden ja munien suhde vaikuttaa kypsymislämpötilaan. Tavallisessa pienessä kasarissa valmistan 4-5 munaa ja hyvin toimii. Tällä menetelmällä valmistettuihin kananmuniin ei tule ns. surureunusta keltuaisen ja valkuaisen väliin, munat ovat todella lämpimiä vielä syödessä ja munien rakenne on optimaalinen keitetylle kananmunalle. Munan keltuainen on kiinteä, ei kova eikä halkeava, valkuainen on löysän kiinteä ei kumimaisen kimmoinen. Tämä vain täytyy itse testata ja todeta paremmuus muihin menetelmiin verrattuna.
Miksi muuten munien kypsyminen pysäytetään kylmään veteen laittamalla? Munan kuoret eivät ole sen tiukemmassa kuin muulloinkaan, tuoreissa munissa munankuori on kiinnittynyt tiukemmin munaan kuin vanhemmassa munassa. Munia säilytetään huoneenlämmössä reilu kuukausi muninnasta tylppä puoli ylöspäin kennoissa. Jääviileäkaapissa munia voi säilyttää huomattavasti kauemmin, munat kärsivät eniten suurista lämpötilan vaihteluista, jolloin niistä tulee "vetisiä".
Lasiset astiat ovat taivaallisen ihania kaikissa olomuodoissaan, lasi on kvartsihiekkaa ja ripaus jotain muuta. Määritelmänä lasi on massa, jossa sulate ei ole palautunut alkuperäiseen kiteiseen muotoonsa vaan jäänyt jähmeän, hauraan ja läpinäkyvän liuoksen asteelle. Eikö ole mielenkiintoista ajatella, että lasi onkin jähmeää liuosta, se taipuu ja venyy, mutta on hauras kestämään kolhuja. Lasimassassa atomien asettuminen kiteille ominaiseen säännölliseen muotoonsa on estynyt, se on kaiken salaisuus. Kvartsihiekka on piioksidia, ei tietenkään puhdasta, sen lisäksi sulatettaessa massaa käytetään soodaa, joka alentaa massan sulamislämpötilaa ja kalkkikiveä, joka lisää lasin kestävyyttä.
Kristalli on lasia, jossa on käytetty lyijyoksidia ja tästä syystä sitä usein kutsutaan lyijylasiksi. Kristallisissa astioissa ei tästä syystä säilytetä ruokia, ne ovat ainoastaan tarjoiluastioita. Jos ruokia säilytettäisiin kristallisissa astioissa, niissä oleva lyijy voi irrota elintarvikkeeseen ja joutua sitä kautta ihmisen elimistöön, ei hyvä.
Pyrex lasi sisältää boorisilikaatteja ja kestää suuria lämpötilojen vaihteluita, tästä syystä pyrex lasista tehdään uunivuokia, juomalaseja ja muita lämpötilan vaihteluille altistuvia lasiastioita. Pyrex lasista valmistetun vuuan voi pudottaa vaikka lattialle ilman, että se särkyy, samoin lasin. Tästä syystä voi joillakin ihmisillä olla täysin väärä kuva lasin kestävyydestä. Kalliimmat viinilasit ja ohuet juomalasit eivät todellakaan kestä mitään pudotuksia ja ne täytyy pestä erikseen käsin niin, että vältetään nopeaa lämpötilan vaihtelua pesun aikana. Oli sitten kylmästä kuumaan tai kuumasta kylmään. Sama kuin villavaatteiden pesussa.
Emali on kaikista mielenkiintoisin, se on lasia teräksellä. Jokaiselle tuttuja ovat emalimukit ja emaljoidut pesuvadit ja emaliset ruuanvalmistusastiat. Valurautainen pata on voinut saada kauniin ja kestävän emalipinnan päällensä. Emalia löytyy myös kylpyammeesta ja vanhoista lavuaareista ja muista pesualtaista. Emalia on käytetty koruihin ja ylellisiin koriste-esineisiin. Emalista ovat useimpien kodinkoneiden kuoret eli sähköhellan ja pyykkikoneen suojakuoret. Emalia on osattu valmistaa ainakin parituhatta vuotta. Käsittele emalia niinkuin lasia, koska se on lasia, mutta nauti myös emaliastian muista hyvistä ominaisuuksista. Ennen ihmiset saivat vereensä rautaa rautapadasta valmistetusta ruuasta eivätkä kärsineet anemiasta. Rautaa on ihmisessä yllättävän paljon, raudasta johtuen kaikki muumiot ovat ruosteenruskeita, joten ihan turha tulla sanomaan, että rauta-astiassa ei voi ruokaa tehdä, kun siitä irtoaa rautaa! :D Tämmöistäkin olen joskus kuullut väitettävän, mutta mitäpä sitä ei olisi kuullut, kun on näinkin vanhaksi jo elänyt.
Ja sitten porsliiniin! Sitä on valmistettu Kiinassa ainakin jo 200 luvulla, Marco Polo toi posliinia Eurooppaan 1260-luvulla. Itä-Intian kauppakomppania rahtasi posliinia Kiinasta ja Japanista vielä edelleen 1600-luvulla, koska sitä ei osattu Euroopassa valmistaa.
Saksalaiset Ehrenfried von Tschirnhaus ja Johann Fredrich Böttger keksivät posliinin valmistukseen käytettävän kaoliinin salaisuuden ja valmistivat ensimmäisen Eurooppalaisen posliinin Meissenissa 1709. Posliinin valmistukseen käytetään kuutta eri keraamista materiaalia: kaoliinia, savea, maasälpää, kvartsia, alumiini-oksidia ja luutuhkaa.
Britanniassa kehitettiin kuuluisa Wedgwood posliini, josta valmistettiin Waldorf-Astoria hotellin tarjoiluastiat New Yorkkiin ja minun keittiööni nuuskarasia, jonka joku jälkeläisistäni toivottavasti huolii omakseen. Eipä silti on siellä samaisessa keittiössä Venäjän keisarillisen posliinitehtaan, nykyisen Lomonosovin posliinitehtaan tekemä karitsa, olen nimennyt sen Agnus Deiksi.
Porsliini tai posliini sana tulee italiankielestä simpukankuorta tarkoittavasta sanasta "porcellana" eikä mikään yllätys, simpukankuoret muistuttavat posliinia, ne ovat yleensä valkoisia ja sileäpintaisia.
Posliini poltetaan yleensä kaksi kertaa. Polttolämpötila vaihtelee 800–1400 asteen välillä materiaalista riippuen. Ensimmäinen poltto tapahtuu matalammassa lämpötilassa ja lasituspoltto korkeammassa lämpötilassa. Raaka-aine muuttuu poltettaessa tiheäksi ja kutistuu noin 25%. Mitä tiheämpi materiaali on, sen korkealaatuisempi on valmis tuote. Kaikkia värejä ei voi polttaa korkeissa lämpötiloissa. Kirkkaan punaista väriä on erittäin vaikea polttaa (ilman myrkkyjä). ”Korkeapoltto” – polttolämpötila noin 1400 astetta. Värit sulavat silloin osittain materiaalin sisään, jolloin lopputulos on ajan ja astianpesukoneen kestävä.
Metallivärejä ei voi polttaa yli 900 asteessa, siksi niitä ei voi pestä astianpesukoneessa. Samoin on laita käsinmaalattujen posliiniastioiden kanssa. Tarkasta siis posliiniastiastasi kestääkö se konepesun vai ei. Koristemaalatuissa posliiniastioissa ei myöskään valmisteta ruokaa uunissa eikä liedellä, ne ovat ainoastaan ruuantarjoiluastioita.
Posliinista on olemassa kuutta eri keraamista materiaalia yleisesti käytössä: maasälpä-, vitro- ja luuposliini, keramiikka, fajanssi ja kivitavara. Hinnassa, laadussa ja kestävyydessä on suuria eroja. Tämän huomaa parhaiten, kun tutkii vanhoja posliiniastioita. Vanha posliini krakeloituu, jolloin lasitukseen tulee pieniä ristiinmeneviä halkeamia, näistä halkeamista pääsevät ruuassa olevat nesteet kulkeutumaan posliinimassaan ja järjäämään sen. Krakeloitunut posliiniesine on kaunis, mutta ei enää niin hygieeninen käytössä, tietoisesti uuteen astiaan on vaikeaa saada kaunista krakelointikuviota.
Useimmiten astiat on valmistettu perinteisestä maasälpäposliinista tai ammattikäyttöön tarkoitetusta vitroposliinista. Kestävää ja pestävää. Luuposliini on kaunista, miltei läpikuultavaa, se on selkeästi kalliimpaa kuin nämä muut tuotteet. Keramiikka ja fajanssi ovat huokoisempia ja halvempia materiaaleja samoin kivitavara. Mieti ostaessasi millaiseen käyttöön astia tulee ja ota selvää mistä se on valmistettu.
Älä koskaan osta sikaa säkissä, tutki mitä ostat. Ikean tuotteet ovat halpoja, materiaali muistuttaa lähinnä fajanssia tai kivitavaraa, lautasten pintaan jää aterimista tästä syystä naarmuja. No nykyiset aterimetkin ovat kyllä yhtälailla sekamateriaaleista tehtyjä, että siinä mielessä vakka on kantensa valinnut. Ikean tuotteet voi huoletta heivata kierrätykseen sen jälkeen, kun ne ovat työnsä hoitaneet, älä jää itkemään parin euron lautasen perään. Sen ei ole tarkoituskaan kestää isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle, hyvä kun kestää edes seuraavaan sesonkiin.
Jos satut tykkäämään vanhoista kukkakuvioiduista maitokannuista, niin hanki ihmeessä kokoelma ylihinnoiteltuja Arabian huonosta materiaalista tehtyjä ennen sotia valmistettuja maitokannuja rivi. Mutta älä esittele aarteitasi posliinista jotain tietäville ihmisille, niin et tule nolanneeksi itseäsi. Vessanpöntöissä vanha Arabia on omassa elementissään.
1960-luvulla osattiin jo Suomessakin tehdä hyvää posliinia, onneksi kaikki ne suunnittelijat, joista minä tykkään, ovat saaneet työstää korkealuokkaista suomalaista posliinia. Ei siis mikään ihme, että tänäkin päivänä voit törmätä 1960-luvulla valmistettuun lautaseen tai mukiin ja se on yllättäen parempi laatuinen kuin kaupasta uutena ostettu. Vielä 1970-luvun alussa meillä Suomessa osattiin valmistaa maasälpäposliinista kauniita riisiposliinisia kahvikuppeja. Sellaisesta kupista kahvi maistuu ihan erilaiselta, jotenkin paremmalta ja kalliimmalta. Pitää vain muistaa, että sama tehdas valmisti sekä halpatuotteita, että laadukasta ja hyvää, kalliimpaa tavaraa. Vuosiluku ei siis laatua takaa ja muutenkin osta sellaista posliinia itsellesi mistä tykkäät, ei pelkästään käytännöllistä ja kestävää.
Posliinin pinta on kvartsihiekan ansiosta liki samanlaista kuin lasin pinta.
Mikä yhdistää näitä kolmea raaka-ainetta: terästä, lasia, posliinia? Sileä pinta, johon lika ei helposti tartu ja josta sen saa lähtemään pesemällä. Astioiden pesu alkaa siis jo kaupassa, kun olet astioita ostamassa. Yksinkertaista, eikö totta?
Minun astianpesufilosofiaani näiden kolmen materiaalin pesemiseen seuraavaksi:
Valurauta:
Kun valmistat ruokaa, pese ruuanvalmistusastia heti kuumalla juoksevalla vedellä. Paistinpannulle tämä riittää pelkästään, muuta ei tarvita. Valurautainen paistinpannu asetetaan tämän jälkeen kuumalla liedelle, että kosteus poistuu pienenpienistä raoista ihan kaikki tyyni. Vältä paistinpannun pesemistä astianpesuaineella, koska astianpesuainetta on todella hankala saada paistinpannun "ei sileästä" pinnasta pois.
Jos joudut käyttämään valurautaan järeitä puhdistustoimenpiteitä, niin ok, voit hangata valurautaa vaikka hiekalla tai teräsvillalla sen yhtään siitä kärsimättä, mutta muista huolehtia välineiden rasvaus tämmöisten toimien jälkeen. Nokare voita, loraus öljyä, kimpale silavaa, ihan kaikki kelpaa. Tällä samalla ohjeella hoidat grilliparilat ja muurikkapannut. Jos käytät voita, niin huomioi, että voi sisältää aina jonkin verran suolaa ja suola sitoo kosteutta ja kosteus ruostuttaa rautaa. Jos olet paistanut muurikkapannulla voissa lettuja syksyllä viimeiseksi, niin pannu ei ole sellaisenaan valmis talvisäilytykseen vaikka se näyttää ihan puhtaalta ja kiiltävältä. Sama on grillin kanssa. Puhdista voi ja kaikki rasva, joka on sisältänyt suolaa pois tarkkaan, kuumenna valurauta kuumaksi ja rasvaa öljyllä tai sulatetulla sianrasvalla. Nyt tuotteen voi viedä talvisäilöön.
Teräs:
Ruostumaton teräs on niin helppo puhdistettava, että en oikein tiedä mitä tähän pitäisi kirjoittaa. No joo, jos olet polttanut maitoruokaa pohjaan ja siellä on semmoinen ruskea, tiukasti kiinni oleva matto kattilan pohjassa, niin ehkä tästä on vähän apua. Laita kuumaa vettä astiaan, lisää pyykinpesupulveria, lämmitä kattilaa liedellä hitaasti ihan sinne saakka, että neste kattilassa alkaa kiehumaan. Jätä astia likoamaan ja anna ajan hoitaa hommansa. Seuraavana päivänä pohjasta on irronnut likaketto ihan kokonaisena ja sen voi hujauttaa roskiin ja pestä tämän jälkeen kattilan puhtaaksi.
Älä ainakaan tee sitä virhettä, että ensimmäisenä ennen mitään liotuksia alat raastamaan ja riipimään teräsvillalla sileää kattilan pohjaa naarmuille. Sen jälkeen se ainakin pohjaa aina maitoruokia tehtäessä. Ole semmoinen sopivasti laiska tässä asiassa, niin säästät itseäsi ja astioitasi kaikista eniten, pidä mieluumminkin huoli siitä, että kattila ei ole talon ainoa kattila. :D
Samalla konstilla saat kiehautettua ruostumattomasta teräksestä valmistetut aterimet puhtaiksi ja kirkkaiksi. Laita isoon kattilaan vettä ja pyykinpesupulveria ja kiehauta liedellä ja liota muutama tunti kunnes vesi on jäähtynyt. Huuhtele puhtaiksi vedellä ja kuivaa hyvin astiapyyhkeeseen. Niissä ei tarvitse olla mitään vikaa tai näkyvää likaa, jatkuva astianpesukoneen käyttö saa astiat tummumaan.
Hyvälaatuinen ruostumaton teräsastia kestää saippuoidun teräsvillan käytön vahingoittumatta, älä ylisuorita eli hankaa täysillä voimin. Teräs tahtoo ajan saatossa tummua ja tummuneet teräsastiat kirkastat kalkista ja materiaalin hapettumista ihan tavallisella etikalla. Euro Shopper etikka K-kaupassa maksaa alle 2,00 euroa puolentoista litran pakkaus. Kaada kattila täyteen etikkaa (raakaa, laimentamatta) anna vaikuttaa muutama tunti ja kaada etikka takaisin omaan astiaansa. Pese tämän jälkeen astia vedellä ja kuivaa. Voit käyttää tätä samaa etikkaa kaikkien teräsastioiden kirkastamiseen ja kaikkeen muuhun kodin siivoukseen. Mutta älä käytä sitä nyt enää sitten salaatinkastikkeen tekemiseen. Tällä konstilla olen saanut yli 18 vuotta vanhan vedenkeittimeni Rowendan pysymään ihan kuin uutena sisältä ja etikalla puhdistan vesikraanat ja tiskialtaat ja jääkaapin ja ...
Lasi:
Lasi ei tykkää pestessä kilistä ja kolista toista astiaa vasten. Lasin pintaan tulee helposti naarmuja, ihan pienenpieniä sellaisia, pese siis lasiastiat aina hellävaraisesti ja väljästi. Kristalli on kovempaa ja sen tunnistaa jo painosta. Kristallia ei saa liottaa.
Laseista juodaan usein maitoa ja maito sisältää valkuaisainetta, maito pitää aina huuhdella kaikista astioista kylmällä vedellä pois, samoin raaka kananmuna ja kala ja liha. Huuhtele maitolasi kylmällä vedellä ennenkuin laitat sen astianpesukoneeseen, muutoin se voi jäädä harmaaksi pesussa.
Lasiastiat rakastavat astianpesukonetta paitsi ne kaikista kalleimmat ja ohuimmat viinilasit ja muut taidelasit. Niitä ei ole tarkoitettu pestäväksi astianpesukoneessa. Tämä johtuu pesuveden lämpötilan vaihtelusta. Pese parhaimmat lasiastiasi aina käsin ja kuivaa puuvilla tai pellavapyyheliinalla. Muista välttää lämpötilan vaihteluja, jos sinun on ihan pakko pestä kuumassa vedessä, niin nosta lämpötilaa vähitellen, hitaasti vaiheittain. Voit tehdä kotikokeen: laita lasiin maitoa, laita lasi jääkaappiin, anna olla sen siellä pari tuntia, ota lasi jääkaapista, juo kylmä maito, laita lasi suoraan niin kuumaan veteen altaassa kuin kraanasta tulee, katso kuinka moneen kappaleeseen lasi hajoaa. Hae laastaria ja paikkaa vertavuotavat haavasi.
Pisaranjäljet eivät ole viinilasin kaunistus vaan kauhistus. Lasiastiat voi kirkastaa lämpimässä etikkavedessä (no olipa taas yllätys, etikkavesi). :D Harmaista laseista tulee jälleen loistavan kirkkaita, tätä kikkaa kaikki antiikkikauppiaat käyttävät.
Kloorista tässä välissä:
Käytän tässä vain yhtä tuotenimeä Klorin, mutta vastaavia on jokaisella valmistajalla. Jos lasit ovat ihan aikuisten oikeasti läpi harmaita, sinun on tehtävä kloorikäsittely tämmöisille astioille: Varaa aikaa, varaa suojakäsineet, varaa viileää vettä kloorikäsittelyyn ja sille sankko ja varaa toinen astia, jossa on valmiina kädenlämpöistä puhdasta vettä astioiden huuhteluun. Laita viileää vettä ensimmäiseen sankkoon, laita suojakäsineet käteesi, avaa Klorin pullo ja mittaa Klorinia 2 dl viiteen litraan vettä. Upota lasiastiat nyt tähän veteen ja anna aineen vaikuttaa 30 - 60 minuuttia riippuen astioiden harmaudesta. Nosta astiat suojakäsineet kädessä astiaan, jossa on puhdasta kädenlämpöistä vettä. Huuhtele ne kunnolla ja kuivaa pyyheliinaan.
Klorin on valkaisuaine ja desinfiointiaine. Sen käsittelyssä kannattaa noudattaa varovaisuutta, ettei sitä joudu mihinkään mihin sitä ei ole tarkoitus ollut laittaa. Jos tuota lasien puhdistukseen tehtyä liuosta roiskuu päälläsi olevalle vaatteelle, niin siihen tulee todennäköisesti valkoinen läikkä. Kannattaa olla roiskuttelematta ympäriinsä.
Klorinin kanssa ei käytetä mitään muita puhdistusaineita, ei siis mallia "englantilaiset himosiivoojat", jotka tunkevat kaikki myrkyt yhtäaikaa vessanpönttöihin ja lavuaareihin. HUH HUH!
Käytä lasiastioiden puhdistukseen käyttämäsi kloorivesi vaikka vessan siivoamiseen tai valkopyykin valkaisuun. Jos et mitään muuta keksi, niin kaada kloorivesi lavuaareihin ja lattiakaivoihin ja anna vaikuttaa noin tunnin ajan, muista kaataa tämän jälkeen puhdasta vettä, ettei koko huusholli tuoksu kloorille.
Klooria ei laiteta koskaan kuumaan veteen eikä sitä myöskään käytetä kuumassa vedessä. Säilytä Klorin pullo lasten ulottumattomissa ja muista, että jos käytät usein valkoisten vaatteiden valkaisuusn Klorinia, se haurastuttaa käsiteltävää kangasta, tosin hyvin vähän, mutta kuitenkin. Klorin ei sovellu silkille, villalle tai nahalle.
Klorinilla voit desinfioida muovisen juomakanisterin, kun vain huuhtelet sen kunnolla. Klooria käytetään uimahalleissa ja kylpylöissä ihan yleisesti. Klorin estää homeiden kasvua ja on riittävän tehokas aine kodin desinfiointiin. Tuolla samalla kloorivedellä voit desinfioida puiset leikkuulaudat, muoviset leikkuulaudat, lasten muoviset lelut ihan melkein mitä mieleen juolahtaa. Kunhan vain muistat, että eläinperäiset materiaalit eivät Kloriinia kestä.
Klorin poistaa tehokkaasti kissanpissan hajut ja eläinten häkeistä muutkin tuotokset. Lika ja eritteet puhdistetaan ja pestään ensin pois ja vasta tämän jälkeen esineet käsitellään Klorin vedellä. Itse olen oppinut tuon vanhan suhteen 2 dl klooria ja 5 dl vettä, ihan on ollut hyvä suhde, ei turhan takia liikaa, mutta riittävän tehokas kuitenkin. Lasille tai lasitetulle pinnalle kuten emalji kloorin ei anneta koskaan kuivua eli ne huuhdellaan puhtaalla vedellä ja kuivataan pyyheliinalla.
Pitäisikö tämä kertoa ihan erikseen jossain "tunnustuksia" osiossa. Minä olen ollut aikoinani ihan koukussa Super-Kloriitin käyttöön, tuolla laimennussuhteella tehdyllä vedellä pyyhin kaikki ovenkahvat ja ovet ja seinät, joihin lapset pienillä käsillään olivat jälkiä jättäneet, niitä näkymättömiä. Samoin olen pessyt lasten ensimmäiset sängyt ja lelut kloorivedellä. Silloin nuorena äitinä 1970-luvulla harsovaipat pestiin, keitettiin emalivadissa sähköliedellä, huuhdeltiiin, laitettiin klooriveteen tunniksi likoamaan, huuhdeltiin ja vietiin ulos kuivumaan. Meillä haisi aina kloori ja minusta se tuoksui aivan ihanalta, puhtaalta ja raikkaalta. Samaisella kloriitilla olen vaalentanut farkkuni ja valkaissut valkopyykkini, klooriveteen vain likoamaan ja siinä sitten vaatteita käännellään. Vielä Asemakadulla asuessani käytin Super-Kloriittia. En tarkalleen edes muista milloin se on jäänyt pois. Ehkä lapset kasvoivat, enkä enää pelännyt niin paljon, että saavat bakteereita tai siivooja ja kiire unohduttivat turhan nyysäämisen pois tavoistani.
Pyrex lasi:
Pyrex lasista valmistetut astiat voit pestä ihan samoin kuin posliinin, ei tarvitse varoa kestämistä. Pyrex lasista valmistettu uunivuoka kestää ihan hyvin naarmuttumatta saippuaisella teräsvillalla hankaamista ihan samoin kuin teräskattilat. Ne on tarkoitettu ihan siihen päivittäiseen ruuanvalmistukseen, ongelmaksi muodostuu ajan kanssa, että astia ei mene rikki. Minulla on itselläni noin 30 vuotta vanha soikea lasivuoka, jossa on monet makaronilaatikot paistettu, eikä pirulainen ole vieläkään mennyt rikki. En enää tykkää koko astiasta, en vain raski heittää roskiinkaan, ei sitä kukaan ole ostanut edes kirpputorilta, on niin vanha.
Posliini:
Ruuanvalmistusastiat tyhjennetään ja ruuantähteet poistetaan roskiin joko lusikalla tai talouspaperilla. Astia huuhdellaan lämpimän juoksevan vesikraanan alla, nyt astia on valmis pestäväksi.
Kiinni tarttunut ruoka, esim. makaronilaatikkoa valmistettaessa astian reunoihin palanut ruoka, poistetaan mekaanisesti siltä osin kuin se on mahdollista ja tämän jälkeen astia laitetaan likoamaan altaaseen.
Älä liota ruuantarjoiluun tai itse syömiseen liittyviä astioita, esipese eli huuhtele ne juoksevan lämpimän veden alla aina heti ruokailun jälkeen ja laita tiskipöydälle odottamaan käsinpesua tai laita astianpesukoneeseen odottamaan koneen käynnistämistä.
Mitään järjettömiä Fairy-vesi-suihke-pullo-virityksiä ei tule missään nimessä käyttää. Likaisille astioille ei suihkutella mitään mikä lisää bakteerien kasvua niillä. Hyvä esipesu ja kuiva astia ovat ihan kaikista puhtaimmat odottamaan sitä tiskaamista, vaikka se tapahtuisi vasta seuraavalla viikolla. Johan nyt maalaisjärki sen sanoo, että on ihan järjetöntä ajatus astioiden suihkuttelusta millään vesillä. Tämän voit testata ihan kotikonstein: laita likaiset astiat ilman esipesua altaaseen lämpimään veteen, lisää Fairya, odota kolme päivää ja arvioi altaassa olevan nesteen limaisuusaste. Se vanuu ja venyy ja tuntuu oikein liukkaalta. Fairy ei tapa bakteereita, pidättää vesiseoksessa vettä ja tarjoaa bakteereille ihanan kostean kasvualustan.
Pyri liottamaan astiat puhtaassa vedessä ilman Fairya tai jos jotain haluat käyttää, niin käytä pyykkipulveria, se on parempi vaihtoehto liotukseen.
Fairy on ihan paras käsintiskiaine, en osaa käyttää muuta, värillä ei ole väliä kunhan on Fairya.
Astianpesukoneeseen ei laiteta ruokaa pestäväksi vaan astioita.
Tällä kertaa tämmöistä tylsää, mutta tähellistä. On tyhmää leikkiä uusavutonta, jokaiseen ongelmaan on jo ratkaisu keksitty vaikka juuri sinä et sitä ehkä tiedäkään. Valitettavasti ei ole olemassa muuta vastausta kuin 42. "Vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen on Douglas Adamsin sci-fi-kirjasarjassa Linnunradan käsikirja liftareille 42." Tähän tämä on hyvä päättää tältä erää ja siirtyä kuuntelemaan kuunnelman 8. osa.
 | |
| Passionhedelmiä 780 g hinta oli 0,77 euroa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti