 |
| Isäni on kuvassa kaikista komein oikealla :) |
Syö tai älä syö, juo tai älä juo, kuolet kumminkin!
Syöminen ja juominen ovat ihmiselle välttämättömiä. On syötävä, on juotava, ihan joka päivä, muuten kuolee. Syömisen ja juomisen lisäksi ihmisellä voi olla muita vihollisia; minun viholliseni ovat olleet sellaiset geenit, jotka ovat liittyneet hyvään ihoon ja huonoon ihoon. Olen perinyt ihon, jonka kanssa on joskus ollut todella vaikea tulla toimeen; se on herkkä ja ylireagoi. Aina olen jollakin tavoin reagoinut ulkoiseen maailmaan ja sen ärsytyksiin ihollani. Sellaisille asioille on miltei mahdoton voida mitään, ne ovat niitä elämän realiteettejä, joiden edessä olet miltei voimaton. Olet joko perinyt ne tai muutoin itsellesi hankkinut. Minä veikkaan kohdallani molempia. Olen saanut hyvän ihoni ja sen kauniin värin rusketuksen seurauksena vanhemmiltani, mutta olen perinyt myös ihoni herkät ominaisuudet hyvien ohella.
Muistan lapsuudestani varhaisen sunnuntai aamun; istun tuvan pöydän ääressä penkillä avoimen ikkunan ääressä, on lauantai, syön karjalanpiirakkaa, ikkunasta lentää sisään hyönteinen. Tämä todennäköisesti pistävä ja lentävä eläin pisti minua ohimoon. Muistan kivun ja sen jälkeiset tapahtumat. Piston kohta turposi, punoitti ja oli kipeä, turvotus valui alaspäin ja kohta koko poskeni muuttui kuumottavaksi möhkäleeksi. Valtava möhkäle valui vielä alaspäin ja turvotti koko kaulan. Minun oli todella vaikea hengittää. Muistan, että minut käärittiin valkoiseen märkään lakanaan kaulan ja rinnan kohdalta. Siinä makasin vuoteen omana lakanaan käärittynä ja möhkäle kaulassani ei mennyt pois. Olin pitkälläni tuvan sivusta vedettävällä ukin sängyllä. Siinä oli lapsen turvallista sairastaa, ihmiset häärivät tuvassa ja jokainen vuorollaan tuli katsomaan vointiani. Sitä päiviteltiin ja ihmeteltiin. Olin sekä kipeänä, että huomioituna. En muista miten kauan kaulani oli turvoksissa. Tuvan vihreäovisessa lääkekaapissa oli ruskealasinen purkki, jossa oli musta iso korkki. Se oli Viekin mummon lääkevoidetta, sillä minä tulin terveeksi ja selvisin tästäkin koettelemuksesta hengissä. Ehkä olisin selvinnyt ilman sitä voidettakin.
Kaikissa saduissa on hirviö, joka vaanii pieniä lapsia sängyn alla tai metsässä. Hirviöt syövät pieniä lapsia välipaloina, ihan niinkuin Mafalda sarjakuvissa kerrotaan. Lienee Mafalda tuttu sinullekin? Minun hirviöitäni ovat olleet pienet lentävät hyönteiset, joilla on pistin, jotkut niistä imevät vertani. Niitä olen pelännyt lapsesta saakka. Niitä olen juossut karkuun ja kirkunut. Niiltä olen yrittänyt suojautua ja piiloutua. Jostain syystä nämä hirviöt aina minut löytävät. Olen ollut monta kertaa helisemässä pistävien hirviöiden hyökkäysten jälkeen, milloin joutunut antibioottikuurille, milloin kärsinyt viikkojen kutinasta ja raapimisesta. Ihoni on kuin pakanamaan kartta; täynnä valkoisia arpia, jotka nämä hirviöt ovat aikaansaaneet.
Onnekseni niitä esiintyy näillä leveysasteilla vain kesäisin. Lisäksi täytyy muistaa, että iho on ihmisen suurin elin, siinä riittää sarkaa vaikka millaiselle hyönteisten armeijalle. Vielä jää ehjiä ja puremattomia paikkoja.
Älä koskaan aliarvioi vihollisesi kokoa. Pieni voi olla suuri ja suuri voi tulla pieneksi. Tässä kohtaa huomaan, että on parempi, kun vältän aiheita, jotka tuovat minulle vain ikäviä muistoja. Siinä ei ole mitään viisautta, että kaikki asiat pitää hyväksyä ja käydä läpi aina vain uudestaan ja uudestaan. Joskus paskakasa on vain paskakasa ja se haisee, kun sitä tonkii, ei muutu yhtään miksikään muuksi, ei vuosikymmenienkään jälkeen.
Jokainen meistä tulee kohtaamaan omat hirviönsä, ne ovat piilossa siellä oman sängyn alla, kurkista sinne ja näet omasi. Minä olen jo omani tunnistanut, niitä on siellä valtava lauma odottamassa jokainen omaa vuoroaan. Nukun yöni hyvillä mielin ja vailla pelkoa heräämisestä. Kenellekään ei anneta niitä hirviöitä enempää kuin mitä ihminen jaksaa selättää. Jokaisen mörön ja mönkin kanssa on pystyttävä yönsä nukkumaan. Jokaisella meillä niitä on. Jokainen meistä niistä selviää. Ei ole yötä, etten tietäisi missä omat hirviöni ovat, ei ole päivää, että en niitä muistaisi, mutta kaikesta huolimatta, pieniä ovat silakat joulukaloiksi, ei mitään uutta auringon alla, ei mitään hätää valmiissa maailmassa.
Useimmista sairauksistaan ihminen paranee ilman mitään hoitoa, ihmisen oma immuniteettijärjestelmä hoitaa homman kotiin. Mukavammalta tuntuu, kun saa hoitoa, sen vaikutusta ei sovi vähätellä. Siihen perustuu koko länsimainen lääketiede, sairauden hoitamiseen. Itämainen lääketiede keskittyy sairauden loitolla pitämiseen ja ennalta ehkäisyyn. Kyllä sielläkin tunnetaan ihmisen hoitaminen sen jälkeen, kun ihminen on sairastunut, mutta tehokkaampaa on ennaltaehkäistä kuin hoitaa.
Muista siis, että ihminen on sitä mitä syö ja juo. Älä syö sellaista mikä voi sinua vahingoittaa ja muista juoda puhdasta vettä päivittäin. Vesi huuhtelee elimistöstäsi pois myrkkyjä ja auttaa aineenvaihduntaa. Veden hyvät vaikutukset ovat jokaisen suomalaisen ulottuvilla. Kannattaa huolehtia terveytensä ylläpitämisestä yhtä suurella innolla kuin sairauksiensa hoitamisesta. Juo vettä säännöllisesti, syö kasviksia ja vihanneksia, katso tarkkaan mitä suuhusi laitat, koska elimistösi on lahjomaton. Se muistaa millä sitä ruokit ja ilmaisee mielipiteensä saamastaan ravinnosta.
Puhdas ruoka, hyvä mieli, riittävästi vettä, mitä ihminen enää muuta tarvitsee kuin kunnon yöunet. Menkää nukkumaan kaikki yökukkujat! Nyt tämä oksentelu saa tältä erää loppua!
